tiistai, 15. heinäkuu 2008

Sex and the city

  On se omituista miten aika nopeasti lasten kanssa,tuntuu ettei mitään ehdi tehdä päivän aikana,on mennyt viikko enkä ole edes avannut koulukirjoja.Tännekään en ole ehtinyt kirjoitella.

 Mutta otsikkoon palatakseni,käin katsomassa kyseisen elokuvan viime viikolla.Oli muuten kauheaa olla ensi kertaa erossa vauvasta,edellisten kanssa meni paljon kauemmin ennen kuin uskalsin jossain käydä ilman vauvaa.Mutta elokuva oli hauska ja seura kivaa,vaikken sarjaa niin tiuhaan enää viimeisinä tuotantokausina seurannutkaan.tuli vaan leffan jälkeen mietittyä omia ystävyyssuhteita,puolin ja toisin.Minulla ei ole ollut ns.bestistä sitten nelosluokan.Onhan minulla ystäviä tosi hyviä itseasiassa,mutta ei sellaisia joille voisi kertoa ihan kaiken tai jotka olisivat aina tukena.Tuosta leffasta tuli vaan sellanen olo,että ois ihanaa jos olisi sellaisia ystävyyssuhteita.Mutta kai se on itsestänikin kiinni että sellaisia muodostuis.Minä olen tämmöinen kuuntelijatyyppi jolle kaikki tulee kertomaan huoliaan,mutta itse en osaa asioistani puhua en hyvistä enkä huonoista,haluaisin mutta sitten mieleen tulee ettei ne minun asiat ketään kiinnosta enkä halua ketään niillä vaivata.

 Sitten on se uskomus,joka monilla lapsettomilla on,nimittäin se ettei pienten lasten vanhemmilla ole aikaa ystäville eikä mielenkiintoa tavallisten kuolevaisten asioille.Kutsuja ystävien luo tulee harvemmin kun kuvitellaan että ei se pääse vaippojenvaihdolta kuitenkaan tai että eihän äidin ole sopivaa käydä baarissa tai missään muuallakaan mihin lapsia ei saa tuoda.Eräs entinen ystäväni tapasi aina minulle soittaessaan sanoa että eihän hänen ongelmansa ole mitään verrattuna minun arkeeni pienten lasten kanssa ja että ei minua varmaan kiinnosta hänen lapselliset asiansa.Vaan kyllä kiinnostaa,sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana ja vietin silti normaalia nuoren aikuisen elämää ja huolet ja murheet olivat aika lailla samoja kuin muillakin ikäisilläni.Minua jotenkin ärsyttää tuollainen alentava kohtelu ja yleistys.

Sama juttu toimii muuten toisinkin päin,ystäväni jotka ovat saaneet lapsia ovat vetäytyneet koteihinsa neljän seinän sisälle eivätkä ota yhteyttä enää yhtä usein.He uskovat etteivät pääse lastensa takia mihinkään eikä heillä ole aikaa edes puhelinsoittoon,vaikka löytyyhän sitä aikaa ja lapset saa kyllä mukaan.

 Mutta ystävyyssuhteita tekee mieli kyllä nyt parantaa oli se huonontumisen syy sitten itsessä tai muissa.Nyt täytyy mennä syöttämään vauva.

maanantai, 7. heinäkuu 2008

pieniä ihmeitä

   On vähän yli 10 vuotta siitä kun mieheni kanssa tavattiin,kihlauksesta tasan 10v,kuudes hääpäiväkin on viikonloppuna edessä.Vanhin lapsi on nyt 9,nuorin 7 viikkoa,keskimmäiset 6 ja 1 vuotta.Näitä elämän pieniä ihmeitä tässä nyt hoidellaan,mies on töissä päivät ja koittaa kotona ollessaan hoitaa muksuja mahdollisimman paljon.Tällaista epätavallisen tavallista perhe-elämää elellään.Omine iloineen ja suruineen.

Äitiyslomalla yritän opiskella itsenäisesti kemian ja fysiikan kursseja niitä kun tuli luettua lukiossa vain yhdet kurssit.Matikkakin oli lyhyt eli pitkää matikkaakin pitää lukea.Tavoitteena on päästä lääkikseen ensi vuonna.piti pyrkiä jo tänä vuonna,mutta vauvakuume iski ja opiskelu siirtyi vuodella.On hieman uskaliasta lähteä opiskelemaan neljän lapsen vanhempana,mutta kun unelmia on pakko tavoitella,jos en pääse niin sitten en pääse,mutta yritetty on.Ehkä se on hyväkin kun lapset on tehty,ei ainakaan jää opiskelut äitiysloman takia kesken.

  Pääsykokeeseen valmistumista ja äitiyden iloja ja arkea siis tarkastellaan ja ihmetellään tässä blogissa ja ensi vuonna toivottavasti raportoidaan lääkiksen kuulumisia.